Luumukuningas muuttaa subjektin objektiksi

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Krokotiili söi leijonan elävältä - katso kuvat!

Huomenta. Äskettäin lukemassani kirjassa nimeltä "Aku Ankan taskukirja 63" huomasin monia kiintoisia kohtia, mikä ei ole ihme, sillä surrealismin kulttiteoksesta on kyse. Kuitenkin yksi kohta pisti mieleeni erittäin rankalla tavalla. Kolmiosaisen kirjan kolmannessa tarinassa näytetään nimittäin erittäin radikaali kohtaus, missä krokotiili syö leijonan elävältä. Tästä johtuen sopiikin pohtia, onko soveliasta näyttää tuollaisia kohtauksia sarjakuvakirjassa, joka on tarkoitettu kaikenikäisille. Guido Martina-nimiseltä käsikirjoittajalta on nähty myös muita erittäin arveluttavia asioita, kuten samassa tarinassa esiintyvä kohtaus, jossa Aku Ankan ratsastamalta hevoselta putoaa pää.
Tämä kuva liittyy aiheeseen jotenkin

Vaikka kohtaukset saattavatkin muodostaa kukkahattutädeille ja -sedille hirmuisia mielikuvia lapsiparkansa tuhoutuneesta tulevaisuudesta, voi rankkojen ja täysin käsittämättömien asioiden ilmentäminen sarjakuvassa olla myös tehokeino pikkulapsen luovuuden lisäämiseksi ja maailmankuvan laajentamiseksi. Jos lapsille syötettäisiin pelkkiä pullamössötarinoita vaaleanpunaisine pilvenhattaroineen, heistä tulisi aivokuolleita ikkunalautoja. Guido Martina teki täysin oikean valinnan käyttäessään näitä makabeereja elementtejä tarinoissaan - nykyään vain harvoin saa nähdä lastenkirjoissa tällaista materiaalia. Upean kummallista ja absurdin surrealistista tunteidenilmaisua! Sydämeni sulaa atomeiksi ja kiittää.

3 kommenttia:

  1. Mielenkiinoista pohdintaa. Lopussa on tiivistetty selkeä mielipide. Vertauskuvat ovat hyviä.

    VastaaPoista
  2. Täydellinen muista poikkeava ja houkutteleva kirjoitus Akira ! Jäin koukkuun teksteihisi.

    VastaaPoista
  3. eritttäin kiva teksti akira! pohdinta on mielenkiintoista :)! kirjoitat monipuolista tekstia hyvähyvä :)

    VastaaPoista