Krokotiili söi leijonan elävältä - katso kuvat!

Huomenta. Äskettäin lukemassani kirjassa nimeltä "Aku Ankan taskukirja 63" huomasin monia kiintoisia kohtia, mikä ei ole ihme, sillä surrealismin kulttiteoksesta on kyse. Kuitenkin yksi kohta pisti mieleeni erittäin rankalla tavalla. Kolmiosaisen kirjan kolmannessa tarinassa näytetään nimittäin erittäin radikaali kohtaus, missä krokotiili syö leijonan elävältä. Tästä johtuen sopiikin pohtia, onko soveliasta näyttää tuollaisia kohtauksia sarjakuvakirjassa, joka on tarkoitettu kaikenikäisille. Guido Martina-nimiseltä käsikirjoittajalta on nähty myös muita erittäin arveluttavia asioita, kuten samassa tarinassa esiintyvä kohtaus, jossa Aku Ankan ratsastamalta hevoselta putoaa pää.

Tämä kuva liittyy aiheeseen jotenkin

Vaikka kohtaukset saattavatkin muodostaa kukkahattutädeille ja -sedille hirmuisia mielikuvia lapsiparkansa tuhoutuneesta tulevaisuudesta, voi rankkojen ja täysin käsittämättömien asioiden ilmentäminen sarjakuvassa olla myös tehokeino pikkulapsen luovuuden lisäämiseksi ja maailmankuvan laajentamiseksi. Jos lapsille syötettäisiin pelkkiä pullamössötarinoita vaaleanpunaisine pilvenhattaroineen, heistä tulisi aivokuolleita ikkunalautoja. Guido Martina teki täysin oikean valinnan käyttäessään näitä makabeereja elementtejä tarinoissaan - nykyään vain harvoin saa nähdä lastenkirjoissa tällaista materiaalia. Upean kummallista ja absurdin surrealistista tunteidenilmaisua! Sydämeni sulaa atomeiksi ja kiittää.

Kirjailijan muotokuva

Hei. Minä olen pöytä. Olen semmoinen puinen huonekalu, jolla on neljä puista jalkaa ja joka tönöttää keskellä keittiötä (saattaa tosin olla myös, että tönötän jossain muualla, mutta sovitaan, että olen nyt keittiössä). Olen kuullut kirjailijasta nimeltä Guido Martina, mutta hän on kuollut yli 20 vuotta sitten, joten en voi nähdä häntä, enkä kyllä voisi muutenkaan, sillä pöydällä ei ole silmiä, eihän? Leikitään nyt kuitenkin, että kirjailija on edessäni seisomassa. Herra Guido Martina on tanakka setä, jolla on mustia naamakarvoja ja hienot aurinkolasit. Hänellä on päällään sellainen juhlava, harmaa takki, jossa on tummia raitoja. Koska herra Martina on hullu taiteilija, tulee hänellä myös olla asiaankuuluva vaatetus. Sovitaan siis, että hänen housunsa ovat viisiulotteiset, ja ne rikkovat olomuodollaan aika-avaruuden.

MartinaGuido oli hieno mies

Herra Martina tykkää kirjoittaa paljon. Hän on jatkuvasti työpöytänsä ääressä. Oli sitten aamu tai ilta, hän kirjoittaa ja kirjoittaa. Kirjoittaa ja kirjoittaa. Kuvittelisin, että hän on erittäin kiihkeässä tilassa tehdessään taidetta. Koska olen pöytä, olen tietysti myös taiteilijan työalustana. Tunnen, kuinka viileä paperi painautuu pintaani vasten, ja kuinka Guido Martinan hikipisarat putoavat päälleni. Oloni on ylen epämukava.

Mutta nyt lopetamme tämän ajatusleikin tähän. Ehei, en minä ole pöytä, vaan Pöytä. Guido Martinakin leijuu tällä hetkellä jossain sfäärissä, minne me muut emme yllä. Kirjailija on taulu. Hän on jumala. Jos ei ole kirjailijaa, ei myöskään synny kirjaa.

Tuska kuolema tuska (Tauluntekijän Ongelmat)

Tuska kuolema tuska tuska kuolema joutsen kuolema tuska kuolema kuolema kuolemanjoutsen tuska veri verikuolema kuolema tuska tuska tuska tuska tuska joutsenkuolema tuska kuolema kuolema kuolema tuska kärsimys kuolema tuska kärsimys kärsimys kuolema tuska tuska kärsimys kuolema kuolema tuska tuska tuska kuolema tuska tuska kuolema kuolema murha kuolema tuska tuska armomurha armomurha kuolema tuska tuska kuolema verenkorjuu kuolema kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema kieli kuolema tuska tuska kärsimys pelko pelko kuolema kuolema pelko tuska kuolema kuolemanpelko kuolema armomurha kuolema tuska tuska kuolema verenkorjuu kuolema kuolema kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema tuska tuska joutsen kuolema kieli kuolema tuska tuska kärsimys pelko pelko kuolema kuolema pelko tuska kuolema kuolemanpelko kuolema armomurha kuolema tuska tuska kuolema verenkorjuu kuolema joutsen kuolema kieli kuolema tuska tuska kärsimys pelko pelko kuolema kuolema pelko tuska kuolema kuolemanpelko kuolema armomurha kuolema tuska tuska kuolema verenkorjuu kuolema kuolema kuolema kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema tuska kuolema kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema tuska tuska

Tuska kuolema tuska

kuolema kuolema murha kuolema tuska tuska armomurha armomurha kuolema tuska tuska kuolema verenkorjuu kuolema kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema kieli kuolema tuska tuska kärsimys pelko pelko kuolema kuolema kuolema kuolemanjoutsen kuolema kuolema murha kuolema tuska tuska armomurha kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema tuska tuska joutsen kuolema kieli kuolema tuska tuska kärsimys pelko pelko kuolema kuolema pelko tuska kuolema kuolemanpelko kuolema armomurha kuolema tuska tuska kuolema verenkorjuu kuolema kuolema kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema tuska kuolema kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema tuska tuska kuolema kuolema murha kuolema tuska tuska armomurha armomurha kuolema tuska tuska kuolema verenkorjuu kuolema kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema kieli kuolema tuska tuska kärsimys pelko pelko kuolema kuolema kuolema kuolemanjoutsen kuolema kuolema murha kuolema tuska tuska armomurha armomurha kuolema tuska tuska kuolema verenkorjuu kuolema kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema kieli kuolema tuska tuska kärsimys pelko pelko kuolema kuolema kuolema kuolemanjoutsen tuska veri verikuolema kuolema tuska tuska tuska tuska tuska joutsenkuolema tuska kuolema kuolema kuolema tuska kärsimys kuolema tuska kärsimys kärsimys kuolema kieli kuolema tuska tuska kärsimys pelko pelko kuolema kuolema pelko tuska kuolema kuolemanpelko kuolema tuska murha kuolema tuska tuska armomurha armomurha kuolema tuska tuska kuolema verenkorjuu kuolema kuolema tuska tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema joutsen kuolema tuska hullu kärsimys kuolema tuska tuska tuska tuska kuolema kärsimys kuolema kuolema tuska tuska tuska suru kipu kaipuu kuolema tuska kuolema.

Luovuuden alaindeksit sarjakuvassa

Huomenta. Kerran kauan sitten ollessani vielä pieni pikkupoika, olin etsiskelemässä surrealistisen luovuuden ihmemaata, suorastaan absurdiutta hipovaa hurmostilaa, jonka avulla voisin nähdä kaiken selkeästi, ilman vaaleanpunaisia aurinkolaseja. Kun jo olin toteamaisillani etsintäretkeni onnistuneisuutta mahdottomaksi, huomasin eräällä nimeltämainitsemattomalla nettisivulla kiintoisan arvostelun kiintoisasta kirjasta, ja kiinnostuin heti paikalla asiasta. Kävin erittäin vaikeakulkuisen matkan kotiseutuni ulkopuolelle, ja puolen tunnin tuskallisen taipaleen jälkeen saavuin taikametsään, ja avasin portit ihmemaahan.

Maailman kaunein kirja

(Ja sama vielä epätekotaiteellisesti: Halusin lukea kummallisia kirjoja. Luin arvostelun eräästä kummallisesta kirjasta. Ostin kummallisen kirjan. Luin kummallisen kirjan.)

Lukukokemus oli fantastinen. Ihanan outoja, surrealistisia, absurdin kummallisia yms. elementtejä, tapahtumat yms. jylläävät surrealismin yms. saattaessa eteenpäin, kirja poikkeaa tavallisesta jne. (tiedätte kyllä).

Kirja pitää sisällään kolme psykedeelistä tarinaa, jotka kaikki on käsikirjoittanut mustan huumorin ja surrealistisen ankkasarjakuvan isä Guido Martina.  Kaikissa näissä tarinoissa esiintyy Aku Ankka, joka kokee huimia elämyksiä mitä kummallisimmassa paikassa ja mitä kummallisimpien olentojen ympäröimänä. Juonenkäänteet ovat poikkeuksetta absurdeja ja tarinankulussa loikitaan vähän minne sattuu - tuntuu, että herra Martinalta on ehtinyt jo unohtua tarinan alku ennen sen loppumista. Oli niin tai näin, minusta näillä tarinoilla on selkeästi harkittu järjestys – ensin hiukan lämmitellään ja aletaan lähestyä surrealismin paloa, sitten annetaan totaalinen näyte siitä, mitä surrealismi sarjakuvassa voi parhaimmillaan olla, ja lopuksi vielä sovelletaan opittuja asioita mukavan loppukevennystarinan parissa. Tarinoiden surrealistisuutta korostavat myös vilpittömän huonot suomennokset.

Guido Martina haluaa selvästikin näillä tarinoillaan ilmaista jotain syvällistä, kuten vaikkapa lapsuutensa traumoja. Näin häiriintyneitä ja ahdistavia kielikuvia ei voi tulla keneltäkään muulta kuin lapsuutensa menettäneeltä ihmisparalta. Merkittävä seikka on myös se, että tarinoilla on piirtäjä. Ensimmäisen tarinan on piirtänyt Luciano Bottaro psykedeelisellä ja pyöreitä muotoja sisältävällä tyylillään. Kaksi muuta tarinaa ovat Pier Lorenzo de Vitan kulmikkaan ilmeikkään tussinjäljen sävyttämiä. Molemmat piirtäjät sopivat tarinan tunnelmanluojiksi kuin nakutettu.

Onko kirjalla jotain kerrottavaa, jos mennään pintaa syvemmälle? Mikä saa ihmisen tekemään näin epätoivoisia tarinoita? Voivatko silkkiäisperhosten toukat vaikuttaa läsnäolollaan tauluntekijän luovuuden alaindekseihin fyysisessä todellisuudessamme? Nämä ovat kysymyksiä, joita jatkuvasti kysymme, ja joihin haluamme vastauksia. Emmekä saa niitä nytkään.